perjantai 1. helmikuuta 2013

"Limaista, mutta maukasta!"

Koska blogini aiheenkin tietäen, keräilen paljon kaikkea ja olen edelleen aivan järjetön materialisti, jonka kanssa monet varmasti huokailevat, että mitä nyt taas!

Yksi monista intohimoistani on siis lasten piirretyt, joita omistankin mukavasti, mutta suurin intoni tulee tietenkin ihaniin Disneyn elokuviin. En itseasiassa tunne montaa aikuistakaan, jotka ei näistä pitäisi ja katselisi silloin tällöin. Mukavaa puuhaa ja todella mahtavia repliikkejä sekä kappaleita, jotka muistaa kauan elämässään. Näitä tulee kavereiden kanssa varsinkin vieläkin kytättyä ja jos joskus lohkaisee jostain elokuvasta repliikinkin niin jokainen tietää, että mistä on kysymys! Ei ole vielä tullut vastaan ihmistä, joka olisi katsonut kuin vajaata, että miksi tuo noin sanoi. Kaikki tietää nämä asiat! 

Yksi suurin syy, miksi tänään halusin tehdä päivityksen Disneyn piirretyistä, sattui olemaan oma isäni. Muistan kuinka katsoin usein pienenä kyseisiä elokuvia isäni kanssa ja yksi viimeisimpiä hetkiä kun saimme olla isän kanssa kahdestaan liittyi myös Disney elokuviin. Isä oli luonani viikonlopun ja ennen hänen lähtöään päätimme katsoa Disneyn uusimman "Kaksin Karkuteillä" - elokuvan, jolle nauroimme päättömästi ja rakastuimme aivan älyttömään kameleonttiin, jollaisen olen itsekin omistanut. 



Muisto on ihana ja erittäin rakas ja se tuo mieleeni hyvän fiiliksen, eikä yhtään surua. En tunne katumusta siitä, että yksi viimeisimmästä hetkistä sisälsi naurua, eikä kyyneleitä. Monet varmaan tässä vaiheessa on jo lukenut rivien välistä, että isäni on menehtynyt noin vuosi sitten ja suurimmaksi osaksi tämä omaankin elämään liittyvä päivitys on unestani johtuva, jossa oma isänikin päätti esiintyä. Siitä pääsimme siis loikkaamaan aivan fantastiseen mielikuvitusmaailmaan, jolla ei ole rajoja. Piirrettyihin.

Jokainen varmasti muistaa sen hehkuvan naurun ja upeat persoonnalliset hahmot, joiden kanssa suurinosa meistä on saanut kunnian kasvaa. Muistan aina lausahduksia, kuten "Se on HERRA banaanipää sinulle!" tai "Mitä sä läähätät, jäbä?!"

Näitä on varmasti monien vanhemmatkin saanut kuulla kyllästymiseen asti, paitsi että itse en kyllä kyllästy koskaan. On ollut oikeasti kunnia saada katsoa kyseisiä elokuvia ja nähdä takana paljon muutakin kuin piirrettyä kuvaa.

Koska pääsimme aiheeseen isäni kautta, aion omistaa myös myöhemmin jonkun päivityksen kokonaan omalle isälleni ja muistella sitä, millainen hän oli ja kuinka suuri osa oma vanhempi on lapsen elämässä. Luultavasti päivitys tulee nyt helmikuun lopulla, koska lähestymme kovaa vauhtia sitä aikaa, kun tasan vuosi on vierähtänyt hänen poismenostaan. Isäni ei ole tavara, minkä pystyisin omistamaan, vaan henkilö josta olen vastentahtoani joutunut luopumaan. Ehkä suurin ja rankin fakta minulle on, että kaikkea ei voi omistaa ja sen vuoksi varmaan tyydyttäydynkin ajatukseen ja saan mielihyvää omistamistani tavaroista.

Tässä myös kuvaa omistamistani Disneyn elokuvista, ainoastaan muutama hieman huonompi tapaus heiltä puuttuu, mutta muuten kokoelmani on suhkot täydellinen. Klikatkaa kuva isommaksi, niin näkyy paremminkin!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti